Poikkeusaika
Olemme eläneet tänä vuonna hyvin poikkeuksillisissa oloissa. Hurja ajatella, jos tulevaisuudessa joudumme kokemaan jotakin yhtä uutta ja erilaista, sillä en uskalla sanoa "tuskin tulemme koskaan kokemaan mitään vastaavaa". Mitä vain voi tapahtua ja sen tämä vuosi on jo todistanut todeksi. Oma poikkeustila-aika ei todellakaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä. Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä lähti ajasta iäisyyteen. Onneksi olimme ehtineet vielä nähdä ja viettää aikaa yhdessä sekä sanoa tärkeimmät asiat toisillemme. Kuitenkin se, että toisen luokse ei voinut enää loppuvaiheessa päästä oli erittäin musertavaa. Hän ei kuitenkaan ollut yksin ja se lohdutti jonkin verran. Tästä eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja hän elää muistoissa, niitä kukaan ei voi ottaa pois. Oma terveyteni koki myös haastetta, sillä sairastuin keuhkokuumeeseen. Tämä on vienyt myös voimia ja en malta odottaa, että pääsen taas kiinni normiarkeen. Tiedän ettei tästä taudista toivuta ihan tuosta...
